Lapsieni syntymän jälkeen olen ollut melko laiska liikkumaan, ei ole ollut olevinaan aikaa ja kaikki muut asiat ovat kiinnostaneet liikkumista enemmän. Tämän vuoksi minulle on päässyt kertymään jonkun verran ylipainoa ja ylipainon myötä liikkumishalut ovat yhä vähentyneet ja olen tuntenut jopa häpeää mennä esimerkiksi ryhmäliikuntaan mukaan. Ymmärsin heti fibromyalgiadiagnoosin saatuani, että nyt asiaan on tultava muutos.
Pian tulee yksi vuosi täyteen diagnoosista ja suhtautumiseni liikuntaan on muuttunut aivan täysin tämän vuoden aikana. En voi edelleenkään sanoa, että rakastan liikuntaa, mutta ei ole enää vaihtoehtoa olla liikkumatta. Jos olen täysin liikkumatta, kivut pahenevat. Samoin jos harrastan liian raskasta liikuntaa, kivut pahenevat. Kuten monessa muussakin asiassa, liikunnassa on pitänyt löytää kultainen keskitie ja itselle sopivat lajit. Tärkeää on myös muistaa olla itselleen armollinen. Jos on todella kivulias ja väsynyt olo, on silloin parempi suoda keholle, sitä mitä se sillä hetkellä kaipaa eli lepoa. Vihdoin olen oppinut kuuntelemaan kehoani ja tiedän, milloin se kaipaa liikuntaa ja milloin lepoa. Nyt tiedän myös, miksi en ole tykännyt aiemmin liikkua. Minulla on ollut ongelma omassa asenteessani ja olen aloittanut lukuisia kertoja liikkumaan liian rajusti kuntooni nähden ja siksi liikunta ei ole tuntunut hyvältä. Nyt osaan liikkua niin, että se tuo minulle nautintoa, hyvää mieltä ja ennen kaikkea liikun voimieni mukaan. Joskus se saattaa tarkoittaa esim. 15 minuutin kävelylenkkiä ja toisinaan vaikka yli tunnin kävelyä.
Reumaliiton nettisivuilla reumatologi Heikki Hinkka sekä sisä- ja reumatautien erikoislääkäri Markku Malm kannustavat fibromyalgikkoja valitsemaan mieluisan, jatkuvaan harjoitteluun motivoivan liikuntalajin. Malm korostaa myös, että joidenkin tutkimusten mukaan lihasvoimaharjoittelulla voidaan saada kipupisteiden määrää vähenemään ja kipukynnystä nousemaan. Hän muistuttaa, että pitkäkestoinen liikuntasuoritus vapauttaa verenkiertoon mielihyvää aiheuttavia välittäjäaineita, endorfiineja, joiden avulla myös kipu lievittyy. On siis tärkeää liikkua. Reumaliiton nettisivuilla on ladattava opas: Liikunta ja fibromyalgia sekä erilaisia jumppaohjeita. Kannattaa tutustua niihin ehdottomasti. Sitten vain sitä omaa lajia etsimään.
Minulle liikunnan aloittaminen oli vaikeaa ja niinpä turvauduin fysioterapeutin apuun. Meidän paikkakunnalla kunnalliseen fysioterapiaan pääsee ilman lähetettä, mutta itselläni oli lähetekin. Kävimme fysioterapeutin kanssa läpi sen hetkistä tilannetta ja päädyimme siihen, että ensin täytyy saada voimakkaat kivut kuriin, ennenkuin aloitan liikkumista. Fysioterapeutti suositteli minulle joogaa, kuminauhajumppaa ja faskiamethodin kaltaisia lajeja, jotka eivät ole liian rankkoja. Toisille fibromyalgikoille saliharjoittelu, juoksu ja rankat ryhmäliikunnat voivat sopia hyvinkin, mutta minulle ei. On otettava huomioon myös aloitustaso, ikä, paino yms. asiat. Olenkin jo aiemmin kertonut teille, miten vastenmielistä ja vaikeaa joogan aloittaminen oli minulle, mutta nyt kun olen sitä jo jonkin aikaa tehnyt säännöllisesti, niin en voi olla ilmankaan. Joogan lisäksi liikun paljon kävellen koirien kanssa luonnossa. Tahti ja lenkin pituus määräytyvät päivän olon mukaan. Kävelylenkit ovat minulle enemmän luonnosta ja läsnäolosta nauttimista, kuin rankkaa liikuntaa. Olen myös uskaltautunut ryhmäliikuntaan mukaan ja olen huomannut, etten olekaan siellä ainoa ylipainoinen, eikä mitään tarvitse hävetä. Se positiivinen muutos ryhmäliikunnassa on myös pistänyt silmääni, että enää ohjaajat eivät huuda edessä: jaksaa, jaksaa, vaan he pyytävät huomioimaan sen hetkisen olon kehossa ja tekemään liikkeet sen mukaisesti. Tämä sopii minulle paremmin kuin hyvin!
Olisi kiva kuulla muiden fibromyalgian kanssa kamppailevien kokemuksia liikunnan vaikutuksista kipuihin sekä mikä on juuri sinulle sopiva laji. Halutessasi voit laittaa minulle yksityisen viestin yhteydenoton kautta.
Satumaista ajattelua 