Viikonloppu yhtä tuskaa

Syksy saapui tai ainakin sään puolesta tuntuu siltä. Samalla fibromyalgiani heitti voimakkaat kivut päälle rymisten. Viikonloppu on mennyt selviytyessä ja nukkuessa. Mieli on maassa ja itku herkässä. Tämä on sitä todellisuutta, mitä fibromyalgia toisinaan on. Välillä on onneksi helpompaa ja silloin pystyy tekemään kaikkia niitä ihania asioita, joista olen blogissani kertonut teille aiemmin. Haluan kuitenkin näyttää fibromyalgian kaikkine puolineen teille, joten nyt tulee aiemmista teksteistäni poikkeava kirjoitus.

Viime viikko töissä ja kotonakin oli melko kiireinen ja stressaava, joten odotettavissa olikin, että viikon päätyttyä voi olla toipumista edessä, mutta en olisi siltikään uskonut, että koko viikonloppu menee toipuessa. Perjantai-iltana alkoi jo heti töiden jälkeen voimakas väsymys ja tuntui, etten jaksa edes ajaa töistä kotiin. Menin ajoissa nukkumaan perjantai-iltana ja pitkien unien jälkeen lauantai-aamuna herätessä, jalat olivat kuin tulessa ja todella kipeät. Pitkät villasukat jalkaan ja särkylääkettä naamariin. Päivän aikana kivut alkoivat levitä koko kehoon. Minulla kipu on pahimmillaan tosiaan koko kehossa: silmistä jalkapohjiin. En kyennyt tekemään yhtään mitään koko päivänä, enkä voinut kuvitellakaan, että joogaisin tai tekisin jotain pientä lihasharjoitetta ollenkaan. Keho ei vaan kestänyt sellaista, se kaipasi vain lepoa ja lämmintä. Uloskaan en halunnut mennä, koska siellä on niin kolea, kylmä ja syksyinen sää, joka pahentaa ennestään kipuja.

Viime yönä eli lauantain ja sunnuntain välisenä yönä nukuin reilut 12h ja siltikin olen ollut todella väsynyt tänään. Otin päikkäritkin tänään pitkistä yöunista huolimatta. Kivut vaivaavat edellen koko kehossa ja mitään en ole jaksanut tehdä myöskään tänään. Olen vain makoillut, pää ei toimi, ajatus ei kulje. Tuntuu, ettei jaksa edes käsiä nostaa ilmaan. Väsymys ja kivut on saaneet mielen herkäksi ja itku kurkussa olenkin ollut jo monta kertaa tänään. Mikään ei auta tällä hetkellä kipuihin, ei särkylääke, ei peruslääkitys, ei lepo, ei meditaatio, ei lämpö, ei mikään! Uskon ja tiedän kuitenkin, että jossain vaiheessa tämä helpottaa. Ehkä jo huomenna. Minun fibromyalgiani on juuri tälläinen, se iskee välillä päälle yhtäkkiä voimakkaana ja yhtä nopeasti olo yleensä helpottuukin siedettävälle tasolle.

4 vastausta artikkeliin “Viikonloppu yhtä tuskaa”

  1. Töihin paluu on kaikille haastavaa mutta erityisistä kehon ja mielen stressitiloista kärsiville vielä haastavampaa. Kirjoituksesi on hyvä muistutus myös minulle kun kesäloma pian loppuu. Nimenomaan työn aiheuttama kuormitus on se joka pitäisi saada kuriin, että vapaalla jaksaa muutakin kuin vain toipua seuraavaa työpäivää varten.
    Nuo tauot, joista puhuit, ovat yksi tärkeä apu mutta oletko kokeillut myös enemmän tietoista läsnäoloa työtä tehdessäsi? Esim. voi kokeilla hidastaa toimintaansa hiukan, että pystyy olemaan kaikilla aisteilla läsnä siinä mitä tekee ja vähemmän automaattiohjauksella. Kehon ja mielen stressin rakentumista voi jonkin verran vähentää hyväksyvällä tietoisella läsnäololla. Jos et ole vielä kokeillut, niin suosittelen tutustumaan aiheeseen.

    Liked by 1 henkilö

    1. Kiitos vinkistä! Itse asiassa olen kokeillut tietoista läsnäoloa työelämässä, mutta hyvänä muistutuksena tuli tämä sinun kommenttisi, koska se vaan tahtoo välillä päästä unohtumaan. Yritän taas muistaa. Joo ja tauot on tärkeitä myös, mutta nekin unohtuu helposti ellei pidä huolta itse tiukasti.

      Tsemppiä sinulle työn aloitukseen!

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s