Henkinen kasvu ja ihmissuhteet

Kun ihminen muuttuu henkisen kasvun myötä, mitä ihmissuhteille tapahtuu? Miten läheiset, kuten puoliso, muu perhe, ystävät ja työkaverit reagoivat asiaan? Ihmisen muuttuminen saattaa tuottaa joillekin läheisille iloa, toisille taas pelkoa ja jotkut saattavat olla myös kateellisia. Osa läheisistä saattaa alkaa myös välttelemään ja itsekin saatat myös päätyä välttelemään joitain ihmisiä lähipiirissäsi, koska et tunne oloasi hyväksi heidän seurassaan. Itse olen törmännyt henkisen kasvuni myötä kaikkiin näihin tilanteisiin.

Henkinen kasvu saattaa olla hyvin hämmentävää ympärillä olevista ihmisistä. On vaikea ymmärtää, mitä tapahtuu. Toinen on alkanut puhua erilaisista asioista kuin ennen ja tehdä erilaisia juttuja entisten sijaan. Perheeni oli myös alussa hyvin hämmentynyt muuttuneesta ajattelutavastani sekä omista jutuistani, kuten esimerkiksi, mindfulnessista ja meditaatiosta. Toinen lapsistani kyseli alkuun paljon asioista ja toinen taas pitää kaikkea ihan hömppänä edelleenkin. Olen kertonut perheelleni sen verran, minkä verran heillä on kiinnostusta ollut ja kaikilla asioilla en viitsi heitä hämmentää edes. Tämä toimii hyvin meidän perheessä. Minä olen minä omine juttuineni ja olen tyytyväinen tilanteeseen. Joku toinen saattaa kaivata perheeltään enemmän tukea ja jopa muiden perheenjäsenten oman henkisyyden etsimistä. Minä en. Pienillä jutuilla koetan kuitenkin yrittää herätellä lapsiakin uudenlaiseen ajattelutapaan. Sitä en tiedä, meneekö se perille, mutta aika näyttää. Toivottavasti ottaisivat korvan taakse muistiin joitain hyviä vinkkejä.

Parisuhteelle toisen osapuolen henkinen kasvu voi olla joskus hyvinkin haastavaa. Kumpikin saattaa tuntea, ettei enää ymmärrä toista, eikä saa tukea toiselta. Henkisesti kasvavan osapuolen täytyy muistaa se, ettei toinen välttämättä halua lähteä samalle matkalle mukaan, vaikka se kuinka mukavaa olisikin. Toisaalta myös toinen osapuoli voi tukea toista hänen henkisellä matkallaan, vaikka itse ei ole samassa tilanteessa. Pääasia on, että molemmilla on hyvä olla ja voi olla oma itsensä.

Henkisen kasvun aikana kaipaa samanhenkisiä ihmisiä ympärilleen. On tärkeää, että pääsee jakamaan asioita jonkun kanssa ja saa tukea toiselta hämmentävissä tilanteissa, joita väistämättä tulee eteen. Onnekseni minulla on muutama samanhenkinen ystävä ja heidän kanssaan olen saanut jakaa niin iloja kuin surujakin. Mikä tärkeintä, heidän kanssaan voin puhua henkisen puolen asioista ja saan olla täysin oma itseni. Kaikkien ihmisten kanssa en pysty tällä hetkellä olemaan täysin oma itseni ja se hankaloittaa ihmissuhteitani. Tunnen, että minussa on paljon vielä ”vanhaa” ja jonkin verran ”uutta”. Tämän uuden puolen pidän joiltain ihmisiltä täysin piilossa. Silloin kun joudun piilottelemaan ”uutta” puoltani, tunnen oloni erittäin epämiellyttäväksi. Haluaisin olla oma itseni ja näyttää millainen oikeasti olen, mutta vielä en näköjään täysin siihen pysty. Sen aika on myöhemmin.

Kaikkein ikävintä on ollut kokea kateutta. Jotkut ihmiset ovat siitä kateellisia, että minulla on ollut aikaa käydä omaa henkistä puoltani läpi, mutta osa on myös ollut kateellinen sille, että olen löytänyt mieleeni tasapainoa. En itse pystyisi olemaan tälläisestä kenellekään kateellinen, vaan olisin onnellinen toisen puolesta. Pelon tunne taas on mielestäni aivan ymmärrettävää. Ei oikein tiedetä, mitä henkinen kasvu on, mitä silloin toisen mielessä tapahtuu. Saattaa syntyä jopa pelkoa siitä, onko toinen sekoamassa. Tällöin saattaa helposti syntyä välttelyä.

Onneksi kuitenkin suurin osa ihmisistä ympärilläni ovat iloisia puolestani. Huomaan, että henkisen puolen kehittäminen kiinnostaa monia. Se on myös totta, että samanhenkiset ihmiset vetävät toisiaan puoleensa. Loppujen lopuksi mietin kuitenkin hyvin vähän, mitä muut ajattelevat minusta. Enemmän pohdin sitä, miltä minusta tuntuu kohdata ihmisiä.

Tällä hetkellä nautin todella paljon yksinolemisesta. Teen yksin asioita, jotka saavat aikaan hyvän mielen. Samalla käyn myös läpi vaikeita asioita ja tunteita, joita haluan käsitellä, ymmärtää ja saada pois mielestäni. Ihmispaljous, meteli ja turhat jutut ahdistavat minua nyt. Kaipaan luontoa, hiljaisuutta, rakkautta ja ihania asioita ympärilleni. Elän kuplassa, jossa parantelen ja kehitän itseäni. Kupla kuitenkin puhkeaa pian ja joudun kovalle koetukselle, miten saan normaalin arjen ja oman henkisyyteni sovitettua yhteen.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s