Kipu osana elämää

Nyt tulee armotonta valitusta ja ulinaa. Jos et siis halua sellaista nyt kuulla, niin klikkaa heti pois sivuiltani.

Kuten olen täällä blogissanikin kertonut, niin takana on iso muutos: töiden loppuminen ja muutto uudelle paikkakunnalle. Etukäteen jo pelkäsinkin, että muutos on niin iso ja muutto fyysisesti rankkaa, joten fibromyalgiakivut iskevät varmasti päälle. Ja niinhän siinä sitten kävi. Kun veimme viimeiset pahvilaatikot muuton jäljiltä pahvinkierrätykseen, samalla hetkellä stressi alkoi laueta ja kivut iskivät päälle. Takana on pian jo kaksi aivan sietämätöntä viikkoa.

Sen lisäksi, että joka paikkaan koskee, olen ollut todella uupunut. Juuri ja juuri jaksan käydä kaupassa, kokata tai tehdä muita kotihommia. Yöt nukun tällä hetkellä melko hyvin, mutta uni ei varmastikaan ole syvää ja lepoa antavaa, koska koko ajan väsyttää. Ruoka ei oikein maistu ja vatsa on koko ajan sekaisin. Liikkuminen ei tee hyvää, pitkään paikallaan oleminen ei tee hyvää, missään asennossa ei voi olla ilman kipuja. Kaikki tekeminen ja myös tekemättömyys siis rasittaa ja tuntuu kivuliaalta. Kivut ulottuvat silmistä jalkapohjiin. Tekisi mieli vain kitistä ja uikuttaa kuin pieni lapsi. Olen kyllä välillä kitissytkin, mutta eihän se mitään auta. Muutoinkin mieli täytyisi yrittää pitää nyt positiivisena, jotta se auttaisi oloon, mutta miten voi olla positiivinen, kun on niin kamalaa olla. Tuntuu niin masentavalta. Olin kuvitellut alkua uudella paikkakunnalla ja kesää hieman erilaiseksi osaltani, mutta tällä mennään.

Minun vinkkini kivun lievitykseen

Olen tehnyt muutaman kerran yin joogaa kovienkin kipujen aikana. Huomaan, että se auttaa hetkeksi, mutta sen jälkeen kivut hyökkäävät taas voimakkaana päälle, joten näin voimakkaiden kipujen ollessa päällä, en saa edes yin joogasta täydellistä apua, mutta en usko, että siitä mitään haittaakaan ole, koska se auttaa vähän kuitenkin. Normaalina aikana yin jooga tuo minulle oikein hyvän olon ja hyvä fiilis kestää jopa parikin päivää parhaimmillaan.

Yin joogan lisäksi olen käynyt metsälenkeillä. Lenkin pystyn kävelemään kivuistakin huolimatta melko hyvin alkukankeuden jälkeen. Alkumatkasta tuntuu, kuin jalat olisivat lyijyä ja niitä ei saa nostettua ollenkaan. Kun vain jaksan nostella lyijyjalkojani, niin vähän ajan kuluttua lenkki alkaa maistua paremmalle ja kivut ovat hetken poissa. Lenkin jälkeen kivut ovat järkyttävät. Ilman kunnon venyttelyä en varmasti pääsisi edes sängystä ylös seuraavana aamuna. On haastavaa saada itsensä tekemään sellaista, mikä loppujen lopuksi tuottaa kipua, mutta uskon tässä asiantuntijoihin ja liikun kivuista huolimatta.

Kaikkein parhaiten minulla auttaa kipuun hengittäminen sekä meditaatio. Oikeanlainen syvään hengittäminen sekä erilaiset meditaatiot auttavat minua rentouttamaan lihaksiani ja näin ollen kipu hellittää hieman. Hetkeksi. Neurosonic on ollut myös minulle hyvä apu aiemmin kipukauden iskiessä päälle. Alan huomenna tutustua uuden kotikaupunkini Neurosonic tarjontaan ja sen avulla helpottamaan kipujani.

Minun fibromyalgiani on hyvin vahvasti kausittaista, välillä on parempia kausia ja välillä taas aivan sietämättömiä. Olen huomannut, että vaikeampia kausia edeltää yleensä jonkinlainen stressitila. Olipa se sitten positiivista tai negatiivista stressiä, niin lopputulos on sama. Säätilan vaihtelut ja huono nukkuminen vaikuttavat myös minun kivunmäärään. Tiedän nytkin sisimmässäni ja aiempien kokemusteni perusteella, että jossain vaiheessa kivut alkavat taas helpottaa ja elämä maistuu sitten hyvältä, mutta tällä hetkellä tuntuu, ettei elämä kipujen kanssa ole edes elämisen arvoista ❤

-Satu-

4 vastausta artikkeliin “Kipu osana elämää”

  1. Vaikea loppuunpalamiseni on aiheuttanut minullekin kiputiloja, joiden iskiessä ei missään ole hyvä olla. Silloin on pinna tiukalla ja tekee mieli vaan narista, kuin vanha kulunut ovensarana.
    Joskus saan lievitystä arnikasalvasta/öljystä, mutta pahoina päivinä on otettava kipulääkitystä ja kestettävä niiden sivuvaikutuksia (huimausta, pään sumuisuutta).
    Tuo Neurosonic kuullosti mielenkiintoiselta, toivottavasti löydät niiden hoitoja uudelta paikkakunnaltasi ja saat lievitystä vaivoihisi. Kyllä tuo täristystekniikka on varmaan ihan toimiva juttu, monet eläimet täristävät pois stressiä ja kun ajattelee miten pikkulapsen saa rauhoittumaan taputtamalla takapuoleen niin että kehoon syntyy pieni täristystila.
    Liian monta, suurta muutosta voivat todellakin kostautua – jospa antaisit itsellesi aikaa jotta saat mahasikin rauhalliseksi – paljon unta ja huolenpitoa. Moni asia voi odottaa kunnes olotila normalisoituu, eikö niin? ❤

    Liked by 1 henkilö

    1. Kiitos ❤ Olenhan minä saanut kaikkea kivaa välillä tehtyäkin, mutta tosiaan lisää kärsivällisyyttä tarvitsen. Ja lepoa ❤ Olen harkinnut Neurosonicin tilalle myös, että jos opettelisin sen tre-menetelmän. Meniköhän nimi oikein…Kuopiossa olisi siihen kurssi tarjolla muistaakseni syksyllä. Täytyy vielä katsoa sitä tarkemmin. Hyviä vointeja sinne sinulle myös ❤

      Tykkää

  2. Kiva että olet löytänyt kuitenkin juttuja mitkä auttaa. Itse olin käytännössä työkyvytön pahimmillaan, uusi työpaikka vei kaikki mehut, ehkä pahin vuosi oli 2012. Nykyään olen käytännössä oireeton, kovasti töitä pitänyt toki tehdä. Itsekin saanut paljon apua henkisistä asioista, eniten energiahoidosta jota nykyään voin tehdä itselleni tarvittaessa. Nykyään olen siis itsekin energiahoitaja. Sivulta http://www.energiahoitaja.com löytyy artikkelini stressin biohakkeroinnista, siitä voisi olla apua, sekä tietysti muutakin tietoa aiheesta ja kouluttajani Petri Filipczakin sivuilta löytyy myös artikkeli miten fibromyalgia näyttäytyy energiahoidon näkökulmasta., googlella löytyy tuokin sivu. Hoitolassamme on muuten myös Neurosonic, olen saanut siitä itsekin apua.

    Liked by 1 henkilö

    1. Hei, kiitos kommentista. Käyn ehdottomasti tutustumassa sivuilta vähän tarkemmin energiahoitoihin. Tutustuin myös aiemmin kommenteissani mainisemaani tre-menetelmään. Se voisi olla myös hyvä, siinähän itse aiheutettu tärinä on se, joka auttaa. Neurosonic on tietty helpompi, kun ei tarvitse itse tehdä tärinää. Tai en kyllä oikeasti tiedä onko tre miten vaikeaa. Saatan mennä kouluttautumaan siihen.

      Mutta joo, kuten sanoit kovaa työtä tämä on. Ja itselle oltava hyvin armollinen sekä lempeä.

      Hyvää vointia sinulle myös!

      -Satu-

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s