Fibromyalgia, henkinen hyvinvointi ja työelämä

Nyt on aloitettu työt ja kaikki ei valitettavasti sujunut ilman ongelmia. Ensimmäisenä työpäivänäni iski aivan järkyttävä migreeni, jonka sain onneksi laantumaan lääkkeillä. Perjantaina illalla alkoivat elämäni kovimmat lihaskivut sekä kehon jäykkyys ja tänään vietin pari tuntia päivystyksessä, koska hain antibiootteja ihotulehdukseen. Tiedän, että keholla vie aikaa tottua työelämän aloitukseen pitkän tauon jälkeen ja kaikki helpottaa varmasti muutamassa viikossa, mutta kyllä tämä sairastelu ja stressi pääsivät yllättämään minut voimakkuudellaan. Kuvittelin lempeämpää työn aloitusta. Viikonloppu on mennyt täysin toipuessa kaikesta ja hieman jännittävin tunnelmin lähden uuteen työviikkoon. Keskiviikolle on onneksi varattu Neurosonic-aika helpottamaan lihaskipuja ja torstaina rentouttava Yin-jooga.

Mitä työelämässä voisi tehdä oman hyvinvoinnin eteen?

Törmäsin viime viikon lopulla Me Naisten nettisivuilla tutkija Juha T. Hakalan ajatuksiin työelämästä ja vaikka oma työpaikkani vaikuttaa oikein hyvältä, uskallan väittää, että hänen sanomansa ”Työelämä on julma” pitää paikkansa monissa työpaikoissa. Hakalan mielestä itsestään on uskallettava pitää itse huolta ja huolehdittava ettei töitä ole liikaa, koska organisaatio tai mikään muu taho ei sitä tee. Olen samaa mieltä, kuin Hakala myös siitä, että suomalaiset tekevät työt liian tunnollisesti ja liian hyvin. Huomasin tämän erityisen selvästi työskennellessäni ulkomailla. Monen muun maan kansalaiset eivät anna kaikkea itsestään työlle, vaan jättävät aikaa sekä voimia myös muulle kuin työlle. Maailma ei siihen kaadu, jos kaikki ei ole täydellistä, mutta sinä itse voit kaatua siihen, jos vaadit itseltäsi liikaa. Henkinen hyvinvointi kärsii liiasta täydellisyyden tavoittelusta ja jopa työnjälki varsinkin luovilla aloilla huononee.

Työelämässä kuten muussakin elämässä on tärkeää pitää taukoja tai pieniä jumppahetkiä työn lomassa. Näin fibromyalgikkona ja erityisherkkänä taukojen merkitys on erittäin suuri. Keho tarvitsee liikettä istumisen/seisomisen lisäksi. Liikkuminen laittaa aineenvaihduntaa käyntiin ja tekee hyvää lihaksille, ettei niiden tarvitse olla koko päivää staattisena samassa asennossa. Asiantuntijat sanovat, että puolen tunnin välein pitäisi liikkua: käydä kopiokoneella, tehdä pieni taukojumppa yms. Tämä ei ole siinä työn touhussa välttämättä niin helppoa, kun keskittyy työtehtäviin. Olemassa on kuitenkin erilaisia sovelluksia, joita voi ladata koneelle muistuttamaan liikkumisen tarpeellisuudesta. Aiemmin ollessani työelämässä, tein pienin väliajoin käsien pyörityksiä yms., mutta nyt huomaan, että fibromyalgia vaatii useammin liikettä ja myöskin laajemmin eri lihaksiin kohdistuvana. Liikkuminen lisää myös hyvää oloa kehoomme ja silloin henkinenkin puoli voi paremmin.

Mielelle tekee erittäin hyvää pitää myös pieniä taukoja, jolloin ei ajattele työasioita, eikä katso tietokonetta. Työpöydän ääressä voi olla vaikka joku mieleinen kuva esim. lapsista, kauniista maisemasta tai lemmikistä ja sitä voi silloin tällöin katsoa hetkisen. Nykyisin monilla työpaikoilla avokonttorit ovat suosittuja. Siitä hälystä olisi päivän aikana hyvä päästä hetkiseksi aina pois. Joskus vessa voi olla se työpaikan hiljaisin paikka.

Huomaatko usein tekeväsi työtehtäviä ajattelematta ollenkaan, mitä teet? Saatikka, että nauttisit niistä. Läsnäolo työtehtävissä on parempi vaihtoehto kuin suorittaminen. Varsinkin kiireessä sitä sortuu vaan tekemään ajattelematta, mitä tekee tai samalla lukee sähköposteja, kuuntelee Skype-koukousta tms. Keskittyminen yhteen asiaan kerrallaan on loppujen lopuksi tehokkaampaa ja säästät sillä myös omaa kuormitusta.

Totuin työttömänä ollessani, käymään ulkona useita kertoja päivässä. Olikin aivan järkytys, että nyt olen sisällä lähes 8h päivässä kerrallaan. Kaipaan happea ja ulkoilman raikkautta. Aivan ehdottomasti otan käytäntöön, että ruokatunnilla kipaisen vaikka lähikauppaan, niin saan edes hetken raikasta ilmaa. Pienikin hetki ulkona parantaa henkistä hyvinvointia. Voitte muuten uskoa, että meidän koiratkin olivat shokissa, kun joutuivat pitkästä aikaa olemaan päivät yksin. Ensimmäisenä päivänä löytyi useammat pissat ja kakat sisältä. Onneksi he tottuivat nopeammin työssäkäyntiini kuin minä itse ja seuraavana päivänä herrat olivat kohteliaasti pidätelleet koko päivän.

Olen ollut koko ikäni illanvirkku ja aamuntorkku. Yöt menevät välillä vähän niin ja näin, johtuen fibromyalgiasta. Kivut sekä pinnallinen uni tekevät sen, ettei aamullakaan ole virkeä olo. Meidän yhteiskuntamme, koulu ja työelämä ovat rakennettu aamunvirkkuja ajatellen. Uskon, että aamuvirkkujen elämä meidän yhteiskunnassamme on helpompaa kuin illanvirkuilla. Ihmettelen kovasti, ettei tänä tietoteknisenä aikana olla edelleenkään siirrytty enemmän yksilöllisempään työaikaan. Voin sanoa, että ulkomailla työskentely sopi kaikkein parhaitan omalle keholleni sekä mielelleni. Aamulla työt alkoivat normaalina toimistopäivänä klo 9-10 ja päivällä pieni siesta, jonka jälkeen vielä muutama tunti töitä. Minun keholleni tämä sopi mainiosti ja kehoa ei tarvinnut pakottaa aamulla heräämään ja illalla nukahtamaan.

Tälläisiä ajatuksia mielessäni pyörii tällä kertaa ja vaikka alku työelämässä on ollut haastavaa, uskon, että kaikki on paremmin muutaman viikon päästä!

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s