Elämäntaito-oppaista ohjeita elämään

Fibromyalgiadiagnoosin saatuani ja mindfulnessin aloitettua, aloin ahmimaan. En kuitenkaan ruokaa, vaan erilaisia elämäntaito-oppaita. Minuun iski palava halu tietää, mitä kehossani ja mielessäni tapahtuu, miten voin lisätä omaa onnellisuuttani sekä miten selvitä paremmin huonoista päivistä. Minun on aina ollut vaikeaa käsitellä omaa henkistä pahaa oloani. Osaan olla empaattinen ja lohduttava muille ihmisille, mutta itselleni olen ollut aina ankara. Jatkossa opettelen olemaan lempeämpi myös itselleni. 

Aivan ensimmäinen lukemani elämäntaito-opas oli Jutta Saanilan Läsnäilo. Sana läsnäilo oli mielestäni hauska ja jo pelkkänä sanana sai hymyn huulilleni. Jutan teksti oli helppolukuista ja kirjassa käsiteltävät asiat osuivat ja upposivat minuun. Joku voi kysyä olenko sitten oppinut kirjan luettuani läsnäolon merkityksen ja osaanko olla läsnä eri tilanteissa. Mikään kirja yksinään ei varmasti saa ketään hetkessä muuttamaan aiemmin opittuja toimintamalleja, mutta kirjasta saa jokainen varmasti pohdittavaa ja vinkkejä miten opetella läsnäoloon ja -iloon. Palaan tähän kirjaan itsekin varmasti vielä uudelleen. 

Mielenkiintoinen kirja oli myös Jutta Gustafsbergin ja Harriet Piekkolan Mielen Päällä: työkaluja henkiselle polulle. Kirja sopii hyvin henkisen polun alkuun, mutta yhtä hyvin myös sellaiselle, joka on jo tallannut pitemmän matkaa henkistä polkua. Tätä kirjaa lukiessani yllätyin kovasti Jutan ajatuksista. Oli ihana lukea Jutan maanläheisiä ja helposti ymmärrettäviä ajatuksia henkisyydestä. Tähänkin kirjaan tulen varmasti vielä palaamaan. Kirjassa käsiteltiin myös henkimaailmaa, jonka asiantuntijana oli Harriet Piekkola, tunnettu meedio. Harriet saikin pienen kiinnostuksen siemenen itämään henkimaailmaa kohtaan, ja niinpä aion mennä hänen meediotilaisuuteen katsomaan ja kuulemaan, mitä henkimaailma tarjoaa minulle vai tarjoaako mitään. Mielessäni pyörii ajatus, onko se totta vai ihan ”huuhaata”. En voi olla selvittämättä vastausta kysymykseen.

Ulkomaisista elämäntaito-oppaista parhaiten mieleeni on jäänyt Ronnie Grandellin Irti itsekritiikistä. Tässä kirjassa pureuduttiin melko syvälle niihin asioihin, mitkä ovat tehneet sinusta sellaisen kuin olet. Erilaisten harjoitusten ja tehtävien avulla, on tarkoitus oppia olemaan vähemmän kriittinen itselleen. Tämä kirja ei ole helppo case, vaan itsekin joutuu tekemään töitä asioiden eteen ja miettimään. Kirjasta huomasi heti, ettei kirjailija ole pelkkä maallikko, vaan kouluttautunut alalle ja käyttänyt omia menetelmiään asiakkailleen jo pitkään. Kirjan paras anti itselleni oli ymmärrys siitä, miksi olen niin kriittinen itselleni ja mitkä asiat ovat vaikuttaneet itsekriittisyyteeni. Tämän tajuaminen olikin hyvä alku itselleni lempeämpään itseni kohteluun. 

Parhaillaan olen lukemassa ja työstämässä Tara Langen Rakkauden Tikapuut -työkirjaa. Kirjassa kuljetaan tikapuita pitkin ja tunnistetaan tukahdutettuja tunteita sekä egon valheita ja opetellaan päästämään niistä irti. Irti päästäessä mieleen vapautuu tilaa hyville asioille kuten rakkaudelle. Olen nyt käynyt kirjaa läpi jo viikon ajan ja olen vasta aivan alkumetreillä. Kirjan kysymysten avulla on herännyt mieleeni melko ahdistavikin tunteita sekä ajatuksia, mutta ne on vaan käsiteltävä, jotta pystyn menemään eteenpäin kohti onnea ja rakkautta. Mikäli kiinnostuit Rakkauden Tikapuista, netistä löytyy paljon tietoa menetelmästä ja tehtäviä myös, joiden avulla pääset hyvin alkuun matkallasi rakkauteen.

Seuraavaksi pääsen lukemaan Inna Segalin Kehosi salattu kieli -kirjaa, jota olen jo muutaman kuukauden ajan yrittänyt metsästää itselleni ja nyt vihdoin tärppäsi. Kirjassa käydään läpi fyysisiä oireita ja miten henkiset sekä energiset asiat vaikuttavat fyysiseen oloomme. Mielenkiinnolla odotan pääseväni kirjan kimppuun. Toivelistallani on myös Jenny Belitz-Henrikssonin Sisäisen Timantin voima, jossa käsitellään tunteita, rakkautta, kiitollisuutta ja läsnäoloa.

Olen aloittanut useita elämäntaito-oppaita ja lopettanut niiden lukemisen kesken jo muutaman sivun jälkeen. Osassa teksti on liian vaikealukuista, kun taas osassa kerrotaan liikaa kirjailijan omista tai julkkisten kokemuksista. Mielestäni kirjassa pitää olla se jokin juttu, joka imaisee mukaan ja saa ahmimaan kirjan loppuun. Jokaiselle se juttu on omanlaisensa, siksi on vaikeaa suositella toiselle elämäntaito-oppaita.

Useissa elämäntaito-oppaissa yhdistyy negatiivisten tunteiden hyväksyminen, ennenkuin pystyt saavuttamaan onnen. Monella varmasti tyssää kirjan lukeminen ja itsensä kanssa työstäminen, koska ne vaikeat asiat ovat hyvin haastavaa käsitellä. Jos vaikeat asiat saa käsiteltyä, niin varmasti saavuttaa onnen tai ainakin huolettomamman ja vapautuneemman elämän. Mitä enemmän kirjassa on vaikeiden asioiden käsittelyä, sen hitaammin kirjaa kannattaa lukea, vaikka mieli tekisi ahmia kerralla. Mieli sekä aivot työstävät asioita koko ajan ja niille on annettava aikaa. Hyviäkään asioita ja toimintamalleja ei opita kerralla, vaan niillekin on annetava aikaa ja harjoiteltava kovasti asioita. Uskon, kun päätös elämänmuutoksesta tai uusista toimintamalleista on syntynyt, harjoittelemalla elämä paranee pikku hiljaa koko ajan. Takapakkia tulee välillä ja pitääkin tulla, ne ovat opettamassa meitä. Elämä on opettelua.

1 vastaus artikkeliin “Elämäntaito-oppaista ohjeita elämään”

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s