Kosketuksen taika

Mieti aluksi hetki, milloin olet viimeksi koskettanut toista henkilöä. Oliko se puolisosi, lapsesi, ystäväsi vai joku muu? Halasitteko, pidittekö kädestä, silitittekö vai miten kosketitte toisianne? Miltä kosketus tuntui sinusta: oliko se miellyttävää vai tuntuiko se epämiellyttävältä? Minä halasin tyttöäni eilen, kun läksimme hänen luotaan. Halaus tuntui minusta luonnolliselta ja hyvältä, mutta tytöstäni ei varmaankaan tuntunut samalta. Voin vain kuvitella, miten teini-ikäinen häpeää ja inhoaa äitinsä halausta. Häpeästä ja inhosta huolimatta aion halata lapsiani jatkossakin. Haluan näyttää halauksellani, että he ovat tärkeitä minulle ja opettaa heitä koskettamaan/halaamaan toista ihmistä. Kosketuksella on monia hyviä vaikutuksia hyvinvointiimme.

Väestöliitto listaa omilla nettisivuillaan useita kosketuksen hyviä ominaisuuksia. Kosketus esimerkiksi vähentää stressiä, ärtyneisyyttä ja levottomuutta. Koskettaminen myös parantaa keskittymiskykyä ja unenlaatua sekä rauhoittaa mieltä. Kosketuksen aikana elimistössä vapautuu ns. hyvän olon ja ystävyyden hormonia: oksitosiinia, joka Hyvä Terveys -lehden mukaan lisää esimerkiksi myötätuntoa toisia ihmisiä kohtaan ja saa olon tuntumaan paremmalta. Professori Lauri Nummenmaa Aalto-yliopistosta toteaakin Suomen Mielenterveysseuran sivustolla kosketuksen olevan ihmiselle huumaavaa. Lauri Nummenmaan mukaan meillä on aivoissamme erityinen välitysjärjestelmä, endogeeninen opioidijärjestelmä, joka on ihmissuhteitamme varten. Samassa järjestelmässä tapahtuu myös kivun sääteleminen. Miellyttävä koskettaminen kuten paijaaminen laukaisee positiivisen muutoksen tässä aivojen välittäjäjärjestelmässä.

Nyky-yhteiskunnassamme kosketamme mielestäni edelleen aivan liian vähän toisiamme. Tuntuu, että meillä on kiire koko ajan, emme ennätä antaa edes pientä halausta ohimennen. Älypuhelin ja tietokone vievät myös liikaa aikaamme. Olemme jollain tavoin jopa vieraantuneita kosketuksesta ja kosketus saattaakin tuntua luonnottomalta, tai ainakin itse koen niin. Olen huolestunut varsinkin lasten ja vanhusten puolesta. Saavatko pienet lapset tarpeeksi sylittelyä ja halauksia päivähoitopaikoissaan? Entäs iltaisin, kun vanhemmat kaatuvat sohvalle väsyneenä rankan työpäivän jälkeen tai kiiruhdetaan kiireellä illan harrastuksiin? Entäs vanhukset palvelutaloissa: onko hoitajilla tarpeeksi aikaa koskettaa vanhusta? Tai muistammeko me koskettaa vanhusta vierailulla hänen luonaan palvelutalossa?

Lapsien kanssa sylittely ja silittäminen on yleensä hyvin luonnollista ja helppoa. Lapset, jotka oppivat koskettamisen taidon jo pienenä, jatkavat koskettamista ja halaamista melko varmasti läpi iän. Omassa lapsuudessani sylittely/halaaminen ei ollut perheessämme kovin tavallista, joten olen joutunut itse opettelemaan kosketuksen aikuisiällä. Se ei ole ollut aina näin aikuisena helppoa, siksi toivoisin, että lapset oppisivat kosketuksen taidon jo pienenä. Olen välillä joutunut pakottamaan itseni halaamaan. Se ei ole tuntunut luonnolliselta ollenkaan, vaan jopa epämiellyttävältä. Nyt kun olen oppinut halaamaan ja koskettamaan, tiedän miten hyvää se tekee mielelle. Edelleen olen huono ottamaan vastaan halauksia tai vaikka silittelyä. Aionkin jatkossa yrittää olla avoimempi vastaanottamaan kosketusta. Olen aivan varma, että me kaikki ihmiset, iästä riippumatta, tarvitsemme kosketusta osana hyvinvointiamme. Sain hyvän muistutuksen vanhusten kosketuksen tarpeesta, kun olin vähän aikaa sitten ystäväni mukana palvelutalossa tervehtimässä muistisairasta vanhusta. Ystäväni silitteli vanhuksen päätä, vanhus sulki silmänsä ja sanoi ääneen: Ihanaa! Jäin pohtimaan, milloin vanhusta oli edellisen kerran silitetty tai muutoin kosketettu. Toivottavasti siitä ei ollut yhtä pitkä aika, kuin ystäväni edellisestä vierailusta hänen luonaan.

Ensi kerralla, kun apeus valtaa mielesi, kokeile hakeutua jonkun läheisesi luokse ja halaa häntä. Pyydä häntä myös vaikka silittämään sinun hiuksiasi. Uskon ja tiedän, että mielesi paranee kosketuksen myötä. Jos sinulla ei ole läheistä, joka voisi koskettaa sinua, voit myös laittaa kätesi vastakkaisille olkapäillesi ja taputella sekä silittää itseäsi olkapäistä. Olen itsekin kokeillut tätä keinoa yksin ollessani ja sain siitä lohtua sekä hyvää mieltä. Kosketus on tärkeää myös aivan normaalissa arjessa, vaikkei olekaan paha mieli. Se meidän täytyy myös muistaa kaikessa kiireessä. Lupaan itsekin olla jatkossa aktiivisempi koskettamaan toista ihmistä.

Kosketetaan ja halataan toisiamme!

Koirille silittäminen ja koskettaminen on luonnollista.




Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s