Häpeän alkemia

-Yhteistyössä Viisas Elämä-

En riitä tällaisena kuin olen. En ole oikeanlainen ihmisenä. Olen liikaa tai liian vähän, vääränlainen ihminen. Onko sinullakin samankaltaisia ajatuksia? Mikäli vastasit kyllä, saatat kokea häpeän tunnetta.

Häpeä on vaikeasti määriteltävissä oleva tunne ja siitä onkin olemassa useita erilaisia määritelmiä. Häpeään liittyy kuitenkin jonkinlainen syvä riittämättömyyden tunne, jonka jokainen ihminen kokee yksilöllisesti. Häpeä on myös erillisyyttä ja vieraantumista elämästä. Häpeä voi olla myös jokin trauma tai vaikka kehollinen ilmiö, joka estää ihmistä olemasta luonnollisella tavalla yhteydessä itseensä, toisiin ihmisiin ja ympäristöönsä. Häpeä saa meidät häpeämään itseämme ja omaa olemustamme, mutta voimme hävetä myös ihan mitä vain. Mm. näillä sanoilla häpeää määritellään Kaisa Peltolan uudessa kirjassa Häpeän alkemia.

Sain kirjan Viisas Elämä -kirjalähettiläänä lokakuun kuukauden kirjana. Minun on ollut hyvin vaikea käsitellä aihetta, koska olen mielestäni ihminen, joka tuntee vain harvoin häpeän tunnetta. Tällä en tarkoita sitä, että olisin täydellinen tai eläisin täydellistä elämää. Täydellinen en todellakaan ole ja elämässäni on tälläkin hetkellä asioita, joista voisin kantaa häpeän tunnetta, mutta en vain osaa tuntea sitä. Kaisa kertookin kirjassaan, että osa ihmisistä ei tiedosta tuntevansa häpeän tunnetta. Selvästi kuulun tähän joukkoon ja niin oli kirjailija itsekin kuulunut aiemmin. Tiedän kuitenkin, että monille häpeän tunne on hyvin tuskallinen sekä valtaansa ottava tunne, joka saattaa jopa rajoittaa elämää tai aiheuttaa esimerkiksi masennusta ja ahdistusta. Tämän vuoksi onkin hyvin tärkeää, että asiasta on alettu puhua yhä enemmän.

Kirjassa käsitellään aluksi asioita, mitä häpeämme. Lukiessani esimerkkejä, pystyin kuitenkin löytämään itsestänikin jotain, mitä häpeän joskus pienesti. Häpeän välillä omia tunteitani. Olenkin jo kertonut teille aiemmissa teksteissäni, olevani melko tunteellinen ja herkkä, joten saatan päästää itkut pienistäkin asioista ja toisaalta saatan myös kiihtyä hetkessä nollasta sataan, mutta kaikki on yhtä pian ohitse kuin alkoikin. Meidän kulttuurimme mukaisesti pitäisi mieluummin olla järkevä kuin tunteellinen ihminen. Tunteet pitäisi vain tukahduttaa ja yrittää peittää. Siihen minä en pysty aina, enkä haluakaan pystyä, mutta silti joskus olen tuntenut pienesti häpeää esimerkiksi itkiessäni työpaikalla. Minun häpeän tunteeni on tällöin ollut kuitenkin vain lyhytaikainen pieni tunne, eikä ole jäänyt päälle ja kroonistunut.

Lapsuus vaikuttaa hyvin moneen asiaan, niin myös häpeän tunteen syntymiseen. Monet häpeän tunteet ovat saattaneet syntyä jo lapsuudessa, varsinkin jos koti on ollut paikka, jossa ei ole tullut aidosti nähdyksi sekä yhteys, myötätunto ja hyväksyntä ovat puuttuneet. Tällaisessa ympäristössä häpeä syntyy. Lapsuuden perheen dynamiikkaa ja rooleja sekä äitiyttä onkin käsitelty kirjassa melko laajasti, jotta pystyy vertailemaan lapsuudenkodin sosiaalista dynamiikkaa suhteessa omaan mekanismiin, jolla on yhteydessä muihin. Mikäli tunnistaa jotain epäterveellisiä malleja omasta käytöksestään, niitä on tarpeen purkaa ja opetella käyttäytymään toisin.

Kirjassa pureudutaan siis hyvin laajasti ja syvästi häpeän tunteeseen, mutta tietenkin kirjassa opastetaan myös, kuinka tunnetta pitää käsitellä eli miten tunteesta pääsee eroon, miten eheytyä ja kukoistaa jälleen. Yksinkertaisesti Häpeän alkemia on loistava syvällinen teos häpeästä ja sen irtipäästämisestä.

”Anna itsellesi lupa olla luonnollinen. Halua olla luonnollinen. Niin kauan kuin haluat olla jotakin muuta, häpeä tulee kahlitsemaan sinua. Sinuun on sisään rakennettuna se kompassi, joka ohjaa sinut merkitykselliseen, juuri sinun näköiseesi elämään.”

Päälimmäisenä itselleni jäi kirjan lukemisen jälkeen tunne, että minun on tarkasteltava itseäni uudelleen tarkemmin, voiko kuitenkin olla niin, että minun omat häpeän tunteeni ovat vain niin syvällä, etten tiedosta ja tunnista niitä. Pelottavaa!

-Satu-