Pakollinen pysähtyminen

Me kaikki varmasti tunnemme ainakin yhden henkilön, jolla on sata rautaa tulessa koko ajan. On vaativa työ, lapsilla ja itsellä paljon harrastuksia, luottamustoimet ja kaiken lisäksi kotikin kiiltää. Yleensä hänen kehonsa ja mielensä antavat myös merkkejä väsymyksestä ja pyytävät hiljentämään. Saattaa olla migreeniä, unettomuutta, ahdistusta ja fyysisiä kipuja eri puolella kehoa. Tässä kaikessa touhussa vain ei ennätä kuunnella kehon ja mielen avunhuutoja, kunnes tulee pakollinen pysähdys tavalla tai toisella, joko henkisesti tai fyysisesti.

Itselleni tuli nyt pakollinen pysähdys. Loukkasin jalkani muutama ilta sitten saunassa. Onneksi ei tullut murtumia, mutta lääkärin mukaan silti muutaman viikon kivut sain matkaani. Uskon, että tällä kaikella on tarkoituksensa ja siksi eilen sohvalla maatessani mietin, miksi minun oli nyt pysähdyttävä pakolla ja levättävä. Kyllä vain. Henkinen kasvuni on mennyt hurjaa vauhtia eteenpäin, joten nyt oli sen vuoksi pysähdyksen paikka. Mielelle on annettava aikaa sulatella tätä kaikkea.

Aiemminkin elämässäni on ollut kaksi isoa pysähdyksen paikkaa. Ensimmäinen oli reilun vuoden yrittäjyyden jälkeen keuhkokuume ja toinen oli viime kesäinen fibromyalgiadiagnoosi. Ennen keuhkokuumetta olin tosiaan ollut reilun vuoden yrittäjänä ja se oli aivan hullua menoa. Työpäivät olivat pitkiä ja vapaapäiviä ei juurikaan ollut. Koko ajan piti vain keksiä uutta yritykseen ja hommia oli yhdelle ihmiselle aivan liikaa. Missään vaiheessa en ennättänyt kuunnella kehoani tai mieltäni, vaan eteenpäin oli mentävä yrityksen ehdoilla. Keho huusi koko ajan pysähtymiskäskyjä selkäkivun ja migreenin muodossa. Kun en totellut kehoni käskyjä, se pisti minut pakolla keuhkokuumeen muodossa sänkyyn. Kaksi viikkoa makasin sängyssä ja välillä luulin jopa kuolevani. Sängynpohjalla oli kuitenkin aikaa ja ihmeeksi voimiakin miettiä tulevaisuutta ja elämääni. Mietin, haluanko jatkaa näin vai haluanko sittenkin hylätä suuren haaveeni, jonka toteuttamista olin monta vuotta miettinyt. Lopulta päädyin siihen ratkaisuun, että yritystoiminta ajetaan alas ja sen myötä suuri haaveeni. Halusin saada oman itseni takaisin sekä aikaa perheelle ja ystäville. Tämä oli elämäni paras päätös ja tippakaan en ole katunut, vaikka yrityksen lopettaminen ei ole tuonut pelkästään positiviisia asioita elämääni, vaan myös negatiivisia. Toisaalta en ole yhtään myöskään katunut yrityksen perustamista. Ilman keuhkokuumetta ja pakollista pysähtymistä lopettamispäätös olisi jäänyt kuitenkin syntymättä.

Fibromyalgiadiagnoosini viime kesänä pysäytti myös. Tottakai, se oli henkisesti kova paikka tajuta, että olin sairastunut haastavaan loppuiän sairauteen, mutta fyysiset kivut myös pakottivat muutaman viikon liikuntakieltoon ja lepoon. Levon aikana, minun oli pakko käydä miettimään erilaisia keinoja, millä saan kipuni hallintaan lääkkeitä paremmin. Mindfulnessista kaikki sitten alkoi ja tässä ollaan. Aiemmista blogiteksteistäni näet matkani tähän pisteeseen. 

Mieti omaa elämääsi taaksepäin, onko sinulla ollut elämäsi aikana pakollisia pysähdyksiä ja mitä kehosi sekä mielesi on yrittänyt sanoa sinulle silloin. Millaiset tilanteet ovat johtaneet pakolliseen pysähtymiseesi ja mitä opit pysähdyksen aikana? 

Miten voisit jatkossa kuunnella omaa kehoasi ja mieltäsi paremmin? 

Tärkeintä on, että varaat itsellesi aikaa kuunnella kehoasi ja mieltäsi. Kiireessä et kuule kehosi viestejä. Varaa vaikka muutaman kerran viikossa pieni hetki, jolloin rauhoitut. Hetki voi olla aamulla, töiden jälkeen tai illalla nukkumaan käydessä, milloin sinulle parhaiten sopii. Ole rauhallisessa sekä lämpimässä paikassa istuen tai maaten. Tunnustele miltä kehosassi tuntuu: Onko kireyksiä tai kolotuksia, voitko vähän hellittää niitä. Mitkä kohdat kehossasi tuntuvat hyvältä? Mitä kuulet, mitä haistat? Ja millaisia ajatuksia mieleesi tulee? Lopuksi mieti, miltä tuntui ennen ja jälkeen harjoituksen?

Joillekin oman kehon ja mielen kuunteleminen onnistuu paremmin liikkeessä, vaikka rauhallisella hiihto- tai juoksulenkillä luonnon rauhassa. Todellakaan en tarkoita ”räkä poskella” -hiihtämistä tai juoksemista, vaan kehoa kuunnellen ja myötäillen, jolloin ennättää tutkia kehon tuntemuksia ja mielen liikkeitä. 

Minulle itselleni parhaimmat keinot kuunnella omaa kehoani ja mieltäni, ovat mindfulness- harjoitukset, luonnossa liikkuminen sekä saunan lämpö ja rauha. Sinäkin löydät varmasti oman sinulle sopivan keinon. Ota se mukaan elämääsi ja opit tuntemaan mitä keho ja mieli kaipaavat. Muistathan myös, jos keho kaipaa lepoa, anna sille lepoa. Jos keho kaipaa fyysistä treeniä, silloin urheilemaan. Kehosi ja mielesi ovat viisaita ja tietävät mitä haluavat, kunhan vain muistat kuunnella niitä.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s