Tänä hyvin poikkeuksellisena aikana ei voi välttyä siltä, että erilaiset pelot, huolet ja negatiiviset ajatukset valtaavat aika ajoin mielen. Pelko sairastumisesta ja kuolemasta pyörivät varmasti meillä jokaisella välillä mielessä. Osalle ihmisistä tämä aika tuo myös mukanaan suuria taloudellisia huolia ja me kaikki koemme lisäksi huolta myöskin läheistemme hyvinvoinnista.

Me kaikki elämme tällä hetkellä hyvin eristäytynyttä ja ehkä myös kiireetöntä elämää. Harrastukset, ystävien tapaamiset, matkustaminen, shoppailu yms. ovat tauolla. Emme voi nyt paeta kiireen taakse, vaan elämme hiljaisempaa vaihetta elämässämme. Todellisuus on tällä hetkellä hyvin erilainen, mitä se oli vielä kuukausi sitten. Pysähtyneisyys ja hiljaisuus nostavat mieleen erilaisia tunteita, ajatuksia ja muistoja. Kaikki mieleen nouseva ei suinkaan ole positiivista, vaan mukana on myös negatiivisia tuntemuksia ja pelkoja. Ne saattavat säikäyttää. Minä itsekin säikähdin omia tuntemuksiani.
On haastavaa määritellä, mitä pelko on. Me jokainen tunnemme ja koemme pelon omalla lailla. Se on kuitenkin jonkinlaista epävarmuutta ja huolestumista. Pelolle ei välttämättä ole aina järkevää syytä ja se tuntuu usein myös kehossa.
Minä havahduin omiin pelkoihini juuri kehollisten tuntemusteni kautta. Ihmettelin, kun sydän hakkaa tiheästi, olin levoton, en voinut keskittyä kunnolla ja miltei aloin saamaan taas paniikkikohtauksia. Lihakseni olivat todella jännittyneet ja uni oli hyvin katkonaista. Pelko ruokkii pelkoa ja niinpä pelkoni vain kasvoi, kun aloin pelkäämään näitä fyysisiä tuntemuksia.
Kiitos taas ystäväni avun, aloin miettimään ja pohtimaan, mikä tunne pyrkii nousemaan pintaan. Pelko. Mutta mitä sitten pelkään, kun en varsinaisesti pelkää koronaa. Muutaman päivän työstämisen jälkeen, pystyn jo määrittelemään, mitä minä pelkään. Pelkään tätä eristäytyneisyyttä, kun en voi vapaasti liikkua ja myöskään nähdä ystäviä. Pelkään myös omia ajatuksiani ja hiljaisuutta. Nautin hiljaisuudesta normaalisti, mutta tämä on minulle näköjään vähän liikaa kuitenkin. Eniten kuitenkin pelkään sitä, että ihotulehdukseni ryöpsähtää niin vaikeaksi, ettei sille voi tehdä enää mitään, vaan se leviää aivoihini ja saan vieläpä verenmyrkytyksen. Tuo viimeinen pelkoni on aivan täysin epärealistinen pelko, koska ihotulehdukseni on lähes parantunut ja sen myötä ei ole tällä hetkellä mitään vaaraa. Tilanne on tällä hetkellä niin poikkeuksellinen,joten se nostaa epärealistisiakin pelkoja helposti pintaan.
Jo pelon tunteen tajuaminen on suuri käännekohta, silloin ollaan jo hyvää matkaa menossa parempaan suuntaan. Pelkoa ei kannata suinkaan vältellä, koska silloin se vaan voimistuu. Pelko on siis käsiteltävä ja jollain tasolla myös hyväksyttävä, että elämää pääsee taas jatkamaan kevyemmällä mielellä. Pelko on siis hyväksyttävä osaksi elämää.
Joskus pelko voi alkaa hallita liikaa elämää ja silloin kannattaa ottaa erilaiset pelonhallintakeinot käyttöön. Minulle itselleni on tärkeää, että annan kaiken pelon ja negatiivisen ikään kuin hyökätä ensin päälleni, ennen kuin pystyn alkaa käsittelemään ja hyväksymään niitä. Saatan maata sängyssä ja huutaa mielessäni, että nyt antaa tulla kaikki päälle. Kun annan luvan kaikelle pelolle ja negatiiviselle, niin ikävä tunne alkaakin helpottaa. Minua pelon käsittelyssä auttaa myös puhuminen. Jo se, että sanoo ääneen pelkäävänsä, auttaa uskomattoman paljon. Pelko yleensä lamaannuttaa myös ja silloin ei huvittaisi tehdä mitään. Välillä minäkin joudun pakottamaan itseni tekemään mukavia asioita, ettei pelko pääse liikaa hallitsemaan elämääni. Minua auttaa pelkojen käsittelyssä myös meditoiminen ja joskus ihan pelkkä syvään hengittelykin. Halaus ja kosketus sulattavat myös pelkoa pienemmäksi.
Jokaisen tulee löytää omat keinonsa ja tapansa käsitellä pelkoa. Mikäli siihen ei pysty itse, täytyy muistaa, että apua on saatavilla. Kenenkään ei kannata hävetä pelkojaan, eikä myöskään avuntarvetta. Pelko on normaalia ja luonnollista. Meillä jokaisella on pelkoja ja etenkin juuri tällaisena poikkeuksellisena aikana.
Lämpöä ja läheisyyttä!
-Satu-
On totta että pelko saattaa lamauttaa, varsinkin jos kokee että se on kasvanut niin suureksi möröksi että sen edessä on avuton. Tuo että tiedostaa ensin pelkonsa, tuo sen esille puhumalla siitä on jo hyvän matkaa alkanut voimien mittelöinnin sen kanssa. Eli uskaltaa olla sen kanssa silmätysten, kohdata sen inhottavan energian. Kun alkaa tarkastelemaan tätä mörköä lähemmin niin huomaakin sen vähän heikentyvän. Siitä on hyvä sitten lähteä työstämään ja orientoitumaan ja keskittymään niihin asioihin joihin voi itse vaikuttaa ja varsinkin niihin, jotka voimannuttavat/vahvistavat.
Itse yritän hokea itselleni päivittäin kuinka tärkeää on pitää huolta itsestään entistä enemmän.Käytännössä yritän ajatella että saisin pidettyä suoliston kunnossa, syös esimerkiksi hapankaalia melkein päivittäin. Toinen asia on myös että ajattelen läheisiäni rakkaudella ja lämmöllä entistä useammin kuin ennen. Kuoleman pelko on ajatuksissa useammin myös, mutta fatalistina yritän hyväksyä sen että jos menettäisin jonkun läheisistäni nyt niin se olisi tarkoitettukin niin tapahtuvaksi.
Jos sinulle, Satu on vaikeaa se ettet tapaa ystäviäsi fyysisesti, niin voisiko kenties jokin muu ystävyydenosoitus olla vaihtoehtona, esimerkiksi että lähetät viestin joko postikortin tai sms:n muodossa? Nykyajan tekniikan avulla voi järkätä vaikka videotreffejäkin.
Tänään löysimme avosiippani kanssa ihan ”uusia” polkuja paikassa, jossa olemme kävelleet monet kerrat. Katselimme yhtä kaunista pikkulintua, joka antoi meille kevään ekan konsertin. Ja sen jälkeen huomasimme pari pienenpientä sinivuokkoakin, jotka varmasti olisivat jääneet huomaamatta jos olisimme menneet tavallista reittiämme. Pienillä iloilla voi olla suuri vaikutus. 🙂 On kuin olisi saanut sielunravintoa!
Toivottavasti sinä;Satu löydät myös ilonaiheita, pelosta huolimatta!
Lämmöllä sinua ajatellen.<3
TykkääLiked by 2 people
Kiitos lämpöisistä ajatuksista ❤ Se on niin totta, että pienillä iloilla on suuri vaikutus. Minä kävin myös poikani ja koirieni kanssa luonnossa pitkällä lenkillä. Kyllä luonto, aurinko, liikunta ja yhdessäolo teki hyvää. Välillä on tosiaan hyvä poiketa tutulta reitiltä, niin näkee maailmaa uudella tavalla ❤
Minä ajattelen täysin samoin kuolemasta ja tautipelosta, jos on tarkoitus niin käydä, niin silloin niin tapahtuu. Jonkun mielestä saattaa kuulostaa tosi karulta tällainen ajattelutapa, mutta kun se vaan on tosi asia ettemme pysty hallitsemaan kaikkea. Joku suurempi hallitsee meitä.
Tänä aamuna mulla olikin oikein hyvä keskustelu yhden ystäväni kanssa viestien avulla. Ensin olin liikuttunut, kun hän kertoi lukeneensa juuri mun blogia ja tuntee itsekin hyvin samalla tavalla. Sen jälkeen alettiin käymään meidän hauskoja hetkiä läpi ja niinpä lopulta nauroin yksin ääneen. Täytyy yrittää muistaa jatkossakin, että meillä on onneksi nykytekniikkaa apuna, joten ystäviin voi pitää yhteyttä ❤
Kiitos ihanasta kommentistasi ❤ Tuli niin hyvä mieli jälleen.
TykkääTykkää