Suuren oivalluksen edessä

Muutama viime viikko on ollut henkisen kehityksen kannalta pysähtynyttä, jollei jopa taaksepäin menemistä. On itkettänyt, masentanut ja ahdistanut. Mielessä on pyörinyt negatiivisia ajatuksia ja unetkin ovat olleet huonoja. Fibromyalgiakivut ovat jyllänneet. Syvissä vesissä uimista siis. Kaikkein pahinta on ollut pelko, että tämä vaihe ei mene ohi ja jää vaan päälle. Väistämättä olen pohtinut, mistä tämä kaikki johtuu, mikä on syynä tähän kaikkeen negatiivisuuteen. Eilen illalla mindfulness-harjoitusta tehdessä, kaikki aukesi minulle. Oivalsin, mistä tässä kaikessa on kyse.

Kyse on ulkonäköpaineista. Apua, minulla ulkonäköpaineita. Ei voi olla. Olen aina luullut olevani sinut oman ulkonäköni suhteen, mutta enpäs olekaan. Ikävät ulkonäköön liittyvät muistot lapsuudesta ja nuoruudesta nousivat nyt pintaan ja vaativat käsittelemistä. Olen siitä iloinen, että oivalsin, mistä on kyse, mutta jo tässä vaiheessa tiedän matkan tämän asian suhteen, olevan pitkä ja vaikea. Olen kärsinyt tiedostamattani koko elämäni ajan muutamista hyvin ilkeistä kommenteista ulkonäkööni liittyen ja nämä kommentit ovat muokanneet minä-kuvaani ja omaa käsitystäni ulkonäöstäni. Olen aina ajatellut, että olen todella ruma ja kaikki läheiset ihmiset ympärilläni ovat paljon kauniimpia kuin minä itse. En ole aiemmin ajatellut tätä asiaa enemmälti, vaan porskuttanut aina vain eteenpäin, mutta nyt asia tuntuu todella kipeältä ja on aika tarttua härkää sarvista sekä tehdä asialle jotain. Aion ainakin opetella suhtautumaan terveemmin omaan ulkonäkööni ja opetella myös myötätuntoisemmaksi itseäni kohtaan.

Kun sinä katsot peilistä itseäsi, mitä sinä näet? Minä näen erikokoiset silmät, paksut posket, aknearpien peittämän ihon, juurikasvuiset hiukset ja väsyneet kasvot. EI NÄIN! Voisinko jatkossa katsoa peiliin ja etsiä ulkonäöstäni positiivisia asioita? Varmasti voisin, mutta helppoa se ei tule olemaan. Osaan kyllä luetella ympäriltäni ihania ja positiivisia asioita sekä jopa itsestäni positiivisia ominaisuuksia ja luonteenpiirteitä, mutta ulkonäöstäni en saa mitään positiivista aikaan. Pitkä matka on siis vielä siihen, että hyväksyn itseni sellaisena kuin olen.

Onko sinulla traumoja ulkonäköösi liittyen? Miten olet käsitellyt niitä? Kuulisin mielelläni vinkkejä tämän asian käsittelyyn, koska itse en vielä yhtään tiedä, miten edetä tämän asian kanssa. Laita minulle yhteydenoton kautta yksityisesti viestiä ❤

1 vastaus artikkeliin “Suuren oivalluksen edessä”

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s