Satumaista ajattelua

Haluatko auttaa lastasi rauhoittumaan ja olemaan tietoisesti läsnä?

Mindfulness-harjoittelu sopii myös lapsille ja heille onkin kehitetty omia erilaisia mindfulness-harjoituksia. Google auttaa sinua löytämään monia erilaisia harjoituksia, jotka sopivat lapsille. Tähän alkuun haluan muistuttaa, etten itse ole mindfulness-ohjaaja, vaan blogini tekstit pohjautuvat omiin kokemuksiini ja ajatuksiini sekä elämäni aikana opittuihin asioihin. Välillä lainaan myös asiantuntijoiden mielipiteitä, mutta mainitsen silloin aina lähteen tekstissäni.

Lyhyesti määriteltynä mindfulness eli tietoinen läsnäolo on mielenharjoitusta, jossa keskitytään omaan hengitykseen ja ympäristöön tai omaan kehoon: omiin tuntemuksiin, tunteisiin ja ajatuksiin. Tarkoituksena on, että kaikki tuntemukset ja tunteet sallitaan, mitään ei lähdetä kieltämään itseltä. Mieli tahtoo harhailla, mutta sitä ohjataan lempeästi keskittymään juuri siihen hetkeen. Mindfulnessia voi harjoittaa ohjatusti ja järjestelmällisesti käymällä koko keho läpi ns. kehoskannauksen avulla tai sitä voi harjoittaa spontaanisti eri tilanteissa, kuten metsässä kävellessä keskittyä kuuntelemaan linnunlaulua, tuoksutella metsän tuoksuja, tarkkailla puita ja muuta ympärillä näkyvää, olla siis läsnä siinä hetkessä. Lisätietoa mindfulnessista löytyy myös aiemmassa blogitekstissäni, jonka pääset lukemaan tästä.

Nykylapset elävät melko lailla tietokone- ja someajassa sekä vieraantuneena luonnosta ja myös omasta kehostaan. Me kaikki tiedämme, miten tälläinen on omiaan lisäämään lapsien rauhattomuutta. Maailma on melko hektinen. Lapsillekin tekee hyvää opetella tuntemaan omaa kehoaan ja rentoutua sekä elämään juuri siinä hetkessä, nähden ja tuntien, mitä ympärillä tapahtuu, eikä vain pelkästään, mitä ruudulla tapahtuu. Mindfulness auttaakin lasta rentoutumaan, rauhoittumaan ja tuntemaan paremmin kehonsa. Tämän lisäksi aikuisen ja lapsen yhteiset mindfulness-hetket ovat kivaa yhteistä aikaa. Lapsi ei tietenkään osaa lähteä harjoittamaan mindfulnessia yksin, vaan tarvitsee siihen aikuisen ohjausta ja apua.

Millaisia mindfulness-harjoituksia lapsen kanssa voi tehdä?

Meillä lähdettiin liikkeelle hyvin pienin askelin, eli kun olemme yhdessä perheen kanssa, ehdoton sääntö on, ettei puhelimia oteta esille, vaan keskitytään siihen, mitä ympärillä tapahtuu. Kannustan jatkuvasti lasta havannoimaan ympäristöä esimerkiksi näin: katso, miten kauniit omenapuunkukat ovat, haistele, miten tuomi tuoksuu yms. Lapsi kiinnittää silloin huomiota ympärillä oleviin ihaniin asioihin ja uskon, että hänelle jää varmasti muistiin tapa, miten ympäristöä voi tutkailla ja olla läsnä. Käymme usein lapsieni kanssa luontopolulla kävelemässä ja tutkailemassa luontoa. Olen saanut siitä välillä kommenttia, ettei se ole aina kivaa, mutta olen varma, että lapsille jää kuitenkin mieleen yhteiset hetket luontopolulla ja he aikuisena käyttävät opittuja läsnäolon taitoja.

Kuten meillä aikuisilla, niin myös lapsilla, voi olla vääränlainen hengitystapa eli pinnallinen hengitys. Tämän vuoksi olemme lapseni kanssa ottaneet välillä iltaisin hengitysharjoituksia. Makaamme sängyllä pitkällään ja laitamme kädet rinnan sekä vatsan päälle ja hengittelemme niin kauan, kunnes hengitys alkaa tuntua siellä vatsalla olevan käden alla. Tämän olen huomannut auttavan lastani rentoutumaan ja saamaan paremmin illalla unta.

Viime aikoina olemme kuunnelleet lapseni kanssa Youtubesta Kupariketun lasten meditaatio-/rentoutusharjoituksia. Niissä käydään leikinomaisin keinoin koko keho läpi, kuten kehoskannauksessa. Se voi aluksi olla lapsesta todella hauskaa, mutta vähitellen lapsi oppii kuitenkin tunnustelemaan omaa kehoaan ja tuntemuksiaan.

Lapsen voi olla joskus hyvin vaikeaa tunnistaa myös omia tunteitaan. Lapsi ei osaa sanoa itkiessään, onko hän esimerkiksi vihainen, pettynyt tai surullinen. Aikuinen voi auttaa tässä lasta, kyselemällä tarkemmin lapsen tuntemuksia ja tunteita. Tärkeää on, ettei lapsen tunteita lähdettäisi tukahduttamaan, vaan tunteet sallittaisiin. Tunteiden käsittelemisessä voi opettaa lapselle sallituja keinoja purkaa tunteita.

Meiltä aikuisilta saattaa väsyneenä ja kiireisenä unohtua koskettaa lasta. Lapsikin kuitenkin tarvitsee aikuisen kosketusta ja halauksia, myös teini, vaikka saattaa pistääkin vastaan vanhempien halauksia ym. Meillä lapset pienempänä istuskelivat paljon meidän vanhempien vatsan päällä, kun katseltiin televisiota. Siinä oli kiva silitellä ja kutitella lasta selästä sekä samalla keskustella päivän asioista. Nyt kun lapset ovat teini-iässä, koskettaminen on vähäisempää. Kaipaan itsekin niitä hetkiä, kun lapset istuivat sylissä.

Varmasti huomaat jälleen tässäkin asiassa, etteivät tekemiset ole kovin erikoisia, mutta kiireisessä arjessa helposti unohtuvia. Pieniä asioita, mutta niillä on suuri vaikutus lapsen hyvinvointiin!