Kun elämä järkkyy…

Minun viime viikot ovat menneet vähän väliä itkien, palan tunne kurkussa koko ajan ja painava möykky rinnassa. Yksi tärkeä ja vakaa asia perheemme elämästä on revitty yhtäkkiä ja yllättäen pois. Mielessäni pyöriikin tällä hetkellä lähes koko ajan: Miten selviämme tästä?

Meillä jokaisella on elämässämme asioita, jotka luovat turvallisuuden tunnetta elämäämme. Aika ajoin meitä ravistellaan ja joudumme luopumaan joistain asioista, jotka luovat meille turvaa. Silloin elämä ja turvallisuuden tunne järkkyvät ja joutuu rakentamaan elämäänsä uudella tavalla. Vie oman aikansa, ennen kuin balanssi elämään taas löytyy. Meillä jokaisella on omat tapansa selviytyä näistä tilanteista ja selviytymisen aikana on opittava sietämään epävarmuutta sekä sitä, ettei voi itse vaikuttaa kaikkiin asioihin. Usein huomaa jälkeenpäin, että suurin osa murehtimisesta on ollut turhaa ja kaikki on järjestynyt loppujen lopuksi hyvin tai ainakin niin, miten asioiden kuuluikin mennä.

Läheisyys on noussut minulle suureen osaan elämässäni viime viikkojen aikana. Halaaminen ja toisen kainalossa makaaminen ovat tuoneet erittäin tarpeellista turvallisuuden tunnetta ja lämpöä. Puolison kainalossa köllöttäessä, olen tuntenut suurta yhteenkuuluvuuden tunnetta ja yhteistä taisteluhenkeä: yhdessä selviämme tästä. Silti epävarmuus nostaa koko ajan päätään ja mietin, selviämmekö sittenkään. Onnekseni läheiset ihmiset ovat ympärilläni ja terveenä, siitä kiitän elämää ❤

Ystävien ja muiden kanssa keskustelu on myös ollut minulle äärimmäisen tärkeää tänä vaikeana aikana. Keskustellessa saa uusia näkökulmia ja myöskin toivoa siitä, että kaikki voi mennäkin vielä ihan hyvin. Minusta on ollut ihanaa huomata, että ympärilläni on ihmisiä, jotka oikeasti välittävät minusta ja haluavat tukea myös vaikealla hetkellä. Kiitos ystävät ❤

Tunteitani olen purkanut ulos lähinnä vain itkemällä. En ole pystynyt muuhun vielä. Joku päivä pystyn varmasti purkamaan muutoinkin tunteita, mutta sen aika ei ole vielä. Olen itkenyt töissä, kaupassa, kylässä, auton ratissa ja kaikkialla. En vain voi sille mitään, että yhtäkkiä itku vain alkaa tulla. Itku helpottaa.

Edessäni tulevaisuudessa on tulossa se hetki, se päivä, kun pystyn hyväksymään tilanteen ja pystyn elämään asian kanssa, enkä taistele vastaan enää. Asia ja nämä hetket eivät varmasti unohdu koskaan, mutta se ei ole tarpeenkaan. Jonain päivänä kuitenkin uuden rakentaminen ja uusi elämä alkaa.

Tiedän siis sisimmässäni, että selviämme tästäkin. Sitä en vielä tiedä, miten ja milloin, mutta varmaa on, että jollain tavalla kaikki vielä järjestyy. Suuret asiat eivät synny ilman kipuja. Yhden oven sulkeutuessa, mahdollisuus myös uudelle avautuu ja se luo tiettyä vapauden tunnetta. On yritettävä luottaa elämään ja siihen, että kaikki menee kuten on tarkoitettu. Elämä kantaa.

2 vastausta artikkeliin “Kun elämä järkkyy…”

  1. On hieno asia että annat itkun tulla, sehän on meidän varaventtiili joka vähentää paineita. Olet jo alkanut tämän vaikean asian työstämisen sillä tapaa. Hyväksyminen voi olla vielä vaikeaa, mutta niin kuin itsekin totesit että se tulee sitten kun on sen aika, kun on siihen valmis.
    Voimia sinulle, Satu, sekä luottamusta myös! Ole itsellesi nyt erityisen kiltti ja armelias, koska koettelemukset vievät energiaa. Nauti kaikesta mistä voit. ❤

    Liked by 1 henkilö

  2. Kiitos ❤ Nyt kun on aikansa itkenyt, niin onkin jo parempi olla. Asian työstäminen sujuu nyt omalla painollaan. Yritän tehdä kaikkia ihania asioita ja nauttia elämästä. Olen myös kiitollinen kaikesta, mitä on

    Satu

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s